30+6 ja neuvolakuulumisia

"Tämän viikon alussa sikiö on 28 viikkoa vanha. Aivojen pintakerroksen aivopoimut kehittyvät. Tutkijoiden mielestä älykkyys on lähtöisin tästä uloimmasta aivokerroksesta. Poimuttuneessa pintakerroksessa aivosolujen määrä maksimoituu, kun sen pinta-ala kasvaa. Sikiön aivot kontrolloivat rytmisiä hengitysharjoituksia ja sikiö säätelee itse lämpötilaansa!

Untuvakarvoitus alkaa hävitä, mutta säilyy pisimpään selässä ja olkapäillä. Sikiöllä on nyt kunnon hiukset päässä. Ihonalainen rasvakerros paksuuntuu ja silottaa ihon. Rasva eristää ja toimii energianlähteenä.

Sikiö liikkuu niin paljon kuin mahdollista rajoittuneessa tilassa. Se potkii jaloillaan ja jyskyttää käsillään. Jotkut sikiöt alkavat nyt kääntää itseään pää alaspäin. Tämän huomaat kun sikiö potkii ja jyskii palleaan ja kylkiluihin ja pää painuu kohti lantionpohjaa.

Sikiön paino: 1600 g ja koko pituus: 36cm"

Viikot vaan vilisee silmissä, ja viimeinen kolmannes alkoi jo muutama viikko sitten. Vauva on majaillut mahassa hetken jo raivotarjonnassa, joten potkuja satelee hyvinkin paljon kylkiin sekä rintojen alle. Vauvalle on muodostunut oma rytmi, ja mun jäätyä töistä pois on ollut enemmän aikaa tunnustella ja nauttia vauvan liikkeistä. Aamuisin herään usein siihen, että vauva touhuaa masussa kovaa vauhtia. Välillä voi myös jo tuntea selvästi jalan ja muita ruumiinosia masun läpi. Vauva rauhoittuu edelleen vain A:n kosketukseen/puheeseen ja villiintyy varsinkin kun kuulee serkkujen äänet mahaan.

Mä olen selvinnyt vielä toistaiseksi vain pienillä kolotuksilla ja vaivoilla. Harjoitussupistuksia tulee lähes päivittäin, mutta tuntuvat onneksi vain epämukavilta ja helpottavat yleensä kun hidastaa tahtia. Unettomuus vaivaa myös lähes joka yö, vaikka päivällä ei nukkuisi päiväunia ja yrittäisi touhuta mahdollisimman paljon. Silti vaikka illalla olisi kuinka väsynyt uni ei vaan tule, toivottavasti yöunet palautuisivat vielä ennen viimeisiä viikkoja. Maha ei hirveän suureksi ole kasvanut, mutta en odottanutkaan että mulle suuri raskausvatsa kasvaakaan. En onneksi ole hirveästi kommentteja saanut mahan kokoon liittyen, muutamia lukuunottamatta. Vatsan kokoon ei voi kuitenkaan itse vaikuttaa, niin toisten joko tahalliset tai tahattomat kommentit liian pienestä/suuresta mahasta saavat varmasti jokaisen raskaana olevan mielenpahoitettua. 

Synnytyksen suhteen mulla on ristiriitaiset tunteet, toisaalta en malta odottaa että näen miltä vauva näyttää mutta en tahtoisi luopua tästä mahasta. Oon jo muutamana iltana itkenyt sitä, kuinka en ole kohta enään raskaana. Itkuherkkä olen muutenkin ollut ja A:lla on varmaan välillä kestämistä kun täytyy varoa jokaista sanaa etten purskahda itkuun. 

Vauvalle alkaa olla jo suurimmat hankinnat valmiina vielä jotain pientä puuttuu, vaatteita on kertynyt ihan liikaa. Osa itse ostettuna ja osa lahjaksi saatuna, toivottavasti kuitenkin ehditään kaikkia käyttämään. En malta odottaa että olisi jo elokuun loppu ja päästäisiin muuttamaan uuteen asuntoon ja sisustamaan vauvan huonetta. Tällä hetkellä ei voi oikein muuta tehdä kuin pakata jo valmiiksi semmoisia tavaroita mitä ei enään tarvita. 

Kotiutumisvaatteet valmiina

RV27+6 (23+1)

Painonmuutos/viikko +700g (+867g)

RR 129/67 (118/61)

Hemoglobiini 124 (119)

SF mitta 23 (20)

Syke ja liikkeet + & + + (+ & + +)

+ ylimääräinen neuvola liian pienen SF mitan kasvun takia

RV29+5 (27+6)

Painonmuutos/viikko +592g (+700g)

RR 130/71 (129/67)

Hemoglobiini - (124)

SF mitta 26.5 (23)

Syke ja liikkeet + & + + (+ & + +)

25+0

"Tämän viikon alussa sikiö on 23 viikkoa vanha. Silmäripset ilmestyvät luomiin tällä viikolla ja silmät alkavat pian räpytellä. Aivot kasvavat edelleen nopeasti ja pitempiä hiuksia alkaa kasvaa päähän. Sikiö näyttää sopusuhtaiselta pieneltä minivauvalta."

26 raskausviikko lähti käyntiin tänään, hassua että enään noin 14 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan! Välillä tuntuu, että aika ei liiku mihinkään ja olisin jo ihan valmis synnyttämään ajoittain taas sitä iskee paniikki siitä kuinka pian jo vauva täällä on.  Pidän kesäloman ennen äitiysloman alkua, joka tulee niin tarpeeseen. Enään siis kesäkuu töitä jäljellä ja sitten saa jäädä kotiin valmistautumaan vauvan tuloon.

Vauvasta on kasvanut varsinainen potkunyrkkeilijä, potkut tuntuvat jo kyljissä asti. Liikkeitä tuntuu pitkin päivää, mutta varsinkin iltaisin vauva laittaa bileet pystyyn. Myös A on päässyt tuntemaan jo muutaman viikon ajan pojan potkuja, joskus ainoa asia mikä rauhoittaa vauvan iltavillit on kun A laittaa käden mahan päälle. 

Oon jo pidenpään kärsinyt univaikeuksista, eikä niitä yhtään helpota masussa öisin mylläävä vauva, joka on nyt jo päättänyt että meillä ei sitten nukuta. Helpotusta öihin on tuonut onneksi imetystyyny, jolla saa asennon hieman paremmaksi. Selkävaivat ovat myös tulleet jäädäkseen. Varsinkin päivinä jolloin töissä on ollut kiireistä, illalla kävelykin on sattunut kotona. Toivottavasti kivut helpottavat, kunhan pääsee töistä lomalle.

Kaikista vaivoista huolimatta, rakastan tätä kasvavaa masua päivä päivältä enemmän <3

rakenneultra & neuvolakuulumiset

Toukokuun alussa meillä oli odotettu rakenneultra, saavuimme jorvin äitiyspolille hyvissä ajoin ja jouduimme hetken odottamaan omaa vuoroa. Mua jännitti niin paljon, että kädet tärisi. Pelkäsin, että ultrassa löytyisi jotain poikkeavaa eikä muutamaa päivää aikaisemmin netistä luetut tarinat rakenneultrassa löytyneistä poikkeamista auttaneet asiaa. A taas oli rauhallinen kuten edellisissäkin ultrissa ja oli varma että masussa olisi kaikki hyvin.

Vihdoin oli meidän vuoro ja päästiin tutkimushuoneeseen,  ultraus aloitettiin heti ja nopeasti kuvaruudulle ilmestyi täydellinen pieni vauva. Ultraaja tutki huolellisesti vauvan päästä varpaisiin ja , meidän linssilude esitteli itseään yhteistyöhaluisena.  Kätilö kehuikin, että harva vauva näin hyvin antaa itsestään mittoja antaa. Lopuksi kätilö kysyi halutaanko tietää sukupuoli ja kyllähän me haluttiin, masussa kölli 320 grammainen poika <3

Kun raskausviikkoja oli kertynyt 23+1 oli meillä neljäs neuvolakäynti. 

Tällä kertaa A:kin pääsi mukaan, viime kerrasta oli kulunut jo melkein 3 kk kun hän oli mukana. Terkkari kyseli A:n tuntemuksia tulevaan ja varattiin meille synnytysvalmennus elokuulle. Mulla oli hemoglobiini laskenut, mutta ei vielä aloitettu lisärautaa, jos huimaus ja väsymys lisääntyy huomattavasti niin sitten yhteyttä neuvolaan.  Sain raskaustodistuksen äitiyspakkauksen ja muiden kelan etuuksien hakemista varten. Vauvalla oli kaikki kunnossa ja varattiin lopuksi kesäajan käynnit. 

RV 23+1 (20+1)

Painonmuutos/viikko +867g ( - )

RR 118/61 (107/71)

Hemoglobiini 119 (121)

SF mitta 20 

Syke ja liikkeet + & ++ (syke ++)

Alkuraskaus

Olimme yrittäneet saada yhteistä vauvaa jo melkein vuoden, joten tammikuussa 2015 kun kuukautiskierto lähestyi loppuaan ei suuria odotuksia plussan suhteen ollut. Etovaa oloa oli ollut jo uudesta vuodesta lähtien sekä rintojen arkuutta, mutta ajattelin niiden olevan vain menkkoihin liittyviä oireita. Kun loppiaisen tienoilla ensimmäisen raskaustestin tein, ajattelin sen näyttävän negatiivista kunnes huomasin siihen piirtyvän haalean haamun. Menin onnesta sekaisin ja lähetin heti testistä whatsapissa A:lle kuvan.

Alkuraskauden edetessä pelko siitä onko vauvalla kaikki hyvin lisääntyi. Syksyinen kohdunulkoinen raskaus kummitteli mielessä enkä uskaltanut iloita, koska pelkäsin että olisi jälleen jotain pielessä. Niinpä päätettiin mennä tarkistamaan yksityiselle onko kaikki kunnossa rv 7. Minua jännitti niin paljon kun ultraus aloitettiin, että meinasin pyörä siihen paikkaan. Kun vihdoin ruudulla näkyi pieni möykky, jonka sydän sykki, tunsin helpotusta ja suurta rakkautta tuota pientä möykkyä kohtaan. Ultrasta lähdettiin helpottunein ja onnellisin mielin kohti kotia, kasa kuvia möykystä mukana.

Ultran jälkeen uskalsin iloita raskaudesta, tilasin kotiin kotidopplerin jolla sain sydänäänet kuuluviin rv 8 lähtien. Pahoinvointia ja etovaa oloa kesti melkein ensimmäisen kolmanneksen loppuun asti. Olo oli koko ajan kuin kestokrapulassa, eikä väsymys auttanut asiaa. Ensimmäiseen neuvolaan mentiinkin, niin että olin koko päivän oksentaen. Sieltä saimme paljon lappuja ja vau:n vauvakirjasen mukaan kotiin luettavaksi. Mitattiin verenpaine ja hemoglobiini molemmat olivat kunnossa, sekä saatiin äitiysneuvolakortti.

Maaliskuun alussa koitti odotettu np-ultra päivä. Aika oli vasta iltapäivällä, joten koko päivän ehdin jännittämään ja pelkäämään pahinta. Ultrahuoneessa kätilö kyseli aluksi muutaman kysymyksen ja sen jälkeen siirryttiin ultraamaan. Nopeasti ruudulle ilmestyi meidän vauva, terho. Terho jumppasi koko ultran ajan ja vilkutti meille käsillään.

Pituutta oli 5,2 cm ja painoarvio 50 grammaa, niskaturvotus 0,6 ja kaikki näytti olevan päästä varpaisiin kunnossa.