Alkuraskauden edetessä pelko siitä onko vauvalla kaikki hyvin lisääntyi. Syksyinen kohdunulkoinen raskaus kummitteli mielessä enkä uskaltanut iloita, koska pelkäsin että olisi jälleen jotain pielessä. Niinpä päätettiin mennä tarkistamaan yksityiselle onko kaikki kunnossa rv 7. Minua jännitti niin paljon kun ultraus aloitettiin, että meinasin pyörä siihen paikkaan. Kun vihdoin ruudulla näkyi pieni möykky, jonka sydän sykki, tunsin helpotusta ja suurta rakkautta tuota pientä möykkyä kohtaan. Ultrasta lähdettiin helpottunein ja onnellisin mielin kohti kotia, kasa kuvia möykystä mukana.
Ultran jälkeen uskalsin iloita raskaudesta, tilasin kotiin kotidopplerin jolla sain sydänäänet kuuluviin rv 8 lähtien. Pahoinvointia ja etovaa oloa kesti melkein ensimmäisen kolmanneksen loppuun asti. Olo oli koko ajan kuin kestokrapulassa, eikä väsymys auttanut asiaa. Ensimmäiseen neuvolaan mentiinkin, niin että olin koko päivän oksentaen. Sieltä saimme paljon lappuja ja vau:n vauvakirjasen mukaan kotiin luettavaksi. Mitattiin verenpaine ja hemoglobiini molemmat olivat kunnossa, sekä saatiin äitiysneuvolakortti.
Pituutta oli 5,2 cm ja painoarvio 50 grammaa, niskaturvotus 0,6 ja kaikki näytti olevan päästä varpaisiin kunnossa.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti