rakenneultra & neuvolakuulumiset

Toukokuun alussa meillä oli odotettu rakenneultra, saavuimme jorvin äitiyspolille hyvissä ajoin ja jouduimme hetken odottamaan omaa vuoroa. Mua jännitti niin paljon, että kädet tärisi. Pelkäsin, että ultrassa löytyisi jotain poikkeavaa eikä muutamaa päivää aikaisemmin netistä luetut tarinat rakenneultrassa löytyneistä poikkeamista auttaneet asiaa. A taas oli rauhallinen kuten edellisissäkin ultrissa ja oli varma että masussa olisi kaikki hyvin.

Vihdoin oli meidän vuoro ja päästiin tutkimushuoneeseen,  ultraus aloitettiin heti ja nopeasti kuvaruudulle ilmestyi täydellinen pieni vauva. Ultraaja tutki huolellisesti vauvan päästä varpaisiin ja , meidän linssilude esitteli itseään yhteistyöhaluisena.  Kätilö kehuikin, että harva vauva näin hyvin antaa itsestään mittoja antaa. Lopuksi kätilö kysyi halutaanko tietää sukupuoli ja kyllähän me haluttiin, masussa kölli 320 grammainen poika <3

Kun raskausviikkoja oli kertynyt 23+1 oli meillä neljäs neuvolakäynti. 

Tällä kertaa A:kin pääsi mukaan, viime kerrasta oli kulunut jo melkein 3 kk kun hän oli mukana. Terkkari kyseli A:n tuntemuksia tulevaan ja varattiin meille synnytysvalmennus elokuulle. Mulla oli hemoglobiini laskenut, mutta ei vielä aloitettu lisärautaa, jos huimaus ja väsymys lisääntyy huomattavasti niin sitten yhteyttä neuvolaan.  Sain raskaustodistuksen äitiyspakkauksen ja muiden kelan etuuksien hakemista varten. Vauvalla oli kaikki kunnossa ja varattiin lopuksi kesäajan käynnit. 

RV 23+1 (20+1)

Painonmuutos/viikko +867g ( - )

RR 118/61 (107/71)

Hemoglobiini 119 (121)

SF mitta 20 

Syke ja liikkeet + & ++ (syke ++)

Alkuraskaus

Olimme yrittäneet saada yhteistä vauvaa jo melkein vuoden, joten tammikuussa 2015 kun kuukautiskierto lähestyi loppuaan ei suuria odotuksia plussan suhteen ollut. Etovaa oloa oli ollut jo uudesta vuodesta lähtien sekä rintojen arkuutta, mutta ajattelin niiden olevan vain menkkoihin liittyviä oireita. Kun loppiaisen tienoilla ensimmäisen raskaustestin tein, ajattelin sen näyttävän negatiivista kunnes huomasin siihen piirtyvän haalean haamun. Menin onnesta sekaisin ja lähetin heti testistä whatsapissa A:lle kuvan.

Alkuraskauden edetessä pelko siitä onko vauvalla kaikki hyvin lisääntyi. Syksyinen kohdunulkoinen raskaus kummitteli mielessä enkä uskaltanut iloita, koska pelkäsin että olisi jälleen jotain pielessä. Niinpä päätettiin mennä tarkistamaan yksityiselle onko kaikki kunnossa rv 7. Minua jännitti niin paljon kun ultraus aloitettiin, että meinasin pyörä siihen paikkaan. Kun vihdoin ruudulla näkyi pieni möykky, jonka sydän sykki, tunsin helpotusta ja suurta rakkautta tuota pientä möykkyä kohtaan. Ultrasta lähdettiin helpottunein ja onnellisin mielin kohti kotia, kasa kuvia möykystä mukana.

Ultran jälkeen uskalsin iloita raskaudesta, tilasin kotiin kotidopplerin jolla sain sydänäänet kuuluviin rv 8 lähtien. Pahoinvointia ja etovaa oloa kesti melkein ensimmäisen kolmanneksen loppuun asti. Olo oli koko ajan kuin kestokrapulassa, eikä väsymys auttanut asiaa. Ensimmäiseen neuvolaan mentiinkin, niin että olin koko päivän oksentaen. Sieltä saimme paljon lappuja ja vau:n vauvakirjasen mukaan kotiin luettavaksi. Mitattiin verenpaine ja hemoglobiini molemmat olivat kunnossa, sekä saatiin äitiysneuvolakortti.

Maaliskuun alussa koitti odotettu np-ultra päivä. Aika oli vasta iltapäivällä, joten koko päivän ehdin jännittämään ja pelkäämään pahinta. Ultrahuoneessa kätilö kyseli aluksi muutaman kysymyksen ja sen jälkeen siirryttiin ultraamaan. Nopeasti ruudulle ilmestyi meidän vauva, terho. Terho jumppasi koko ultran ajan ja vilkutti meille käsillään.

Pituutta oli 5,2 cm ja painoarvio 50 grammaa, niskaturvotus 0,6 ja kaikki näytti olevan päästä varpaisiin kunnossa.